Ke­vät­tä kynt­te­lis­tä eli Kynt­ti­län­päi­väs­tä, niin kuin van­hem­pi väki ta­paa sa­noa. Kynt­ti­län­päi­vä oli vii­me sun­nun­tai­na.

Va­lon mää­rä on sel­väs­ti li­sään­ty­nyt ja huo­li­mat­ta ki­reis­tä pak­ka­sis­ta mie­len al­kaa täyt­tää toi­vo tu­le­vis­ta läm­pi­mis­tä ja veh­reis­tä mai­se­mis­ta.

Hei­kin päi­vän ai­kaan tam­mi­kuun puo­len vä­lin paik­keil­la tal­ven sa­no­taan ole­van puo­les­sa vä­lis­sä, jo­ten olem­me jo ohit­ta­neet sen­kin ra­ja­pyy­kin.

Vuo­de­na­jat seu­raa­vat toi­si­aan ku­ten ih­mi­se­lä­mäs­sä ilon ja su­run päi­vät. Ai­nai­seen läm­pi­mään ku­ten kyl­mään­kiin luul­ta­vas­ti kyl­läs­tyi­sim­me. Jat­ku­viin hy­viin päi­viin al­kai­sim­me eh­kä suh­tau­tua it­ses­tään­sel­vyy­te­nä ja tois­tu­vien vas­toin­käy­mis­ten edes­sä ma­sen­tui­sim­me.Vir­si­kir­jan li­sä­vi­hos­sa nro 910 on oi­val­li­ses­ti sa­noi­tet­tu kii­tos vuo­de­nai­ko­jen ja ih­mi­se­lä­män eri kau­sien vaih­te­lus­ta.

“Kii­tän Her­ran an­ta­mis­ta teis­tä rie­mun, mur­hei­den, täh­tö­sis­tä tuik­ki­vis­ta synk­kyy­des­sä kaa­mok­sen. Kii­tän au­rin­gos­ta, yös­tä, syn­ty­mäs­tä, kuo­lon työs­tä.”

Aja­tus on sama myös tu­tus­sa vir­res­sä 341 Kii­tos sul­le Ju­ma­la­ni. Tar­vit­sem­me eri­lai­sia vai­hei­ta, vaik­ka em­me ai­na ym­mär­rä täs­sä ajas­sa nii­den tär­keyt­tä ja mer­ki­tys­tä.

Vir­ren 576 nel­jän­nes­sä sä­keis­tös­sä kat­so­taan tal­ven kes­kel­tä tu­le­vaan ke­vää­seen ja sen myö­tä siu­naus­ta ke­vät­tal­veen!

“Teit, Her­ra, tal­ven jää­tä­väk­si, vaan koh­dus­saan maa kan­taa elä­mää. Loit sil­muun toi­von kes­tä­väk­si, maa ke­vään hel­maan ver­sot syn­nyt­tää. Jos ras­kas on­kin tal­ven ah­dis­tus, niin vä­ke­vä on ke­vään va­paus.”

Ei­ja Mul­ta­nen

Ylö­jär­ven Ku­run kap­pe­li­seu­ra­kun­nan kant­to­ri

Ps. On­nea ja Siu­naus­ta uu­del­le Tar­jan­teen seu­ra­kun­nal­le! “Vain muu­tos on ikuis­ta.”