Eräs ret­kei­li­jä ker­toi, et­tä ol­les­saan ret­kei­le­mäs­sä hän usein nou­si mat­kan var­rel­le sat­tu­neen kor­ke­an tun­tu­rin tai mäen hui­pul­le. Hui­pul­le pääs­ty­ään hän aset­ti ki­ven ka­saan, jota oli­vat vuo­sien saa­tos­sa muut hui­pul­le kii­ven­neet ret­kei­li­jät ka­san­neet.

Kirk­kaal­la il­mal­la hui­pul­ta au­ke­si­vat mah­ta­vat mai­se­mat: jo­kia kie­mur­te­li laak­sois­sa tai ne te­ki­vät uraan­sa suon tai met­sän hal­ki. Toi­saal­la nä­kyi har­mai­ta ke­lo­ja, jot­ka oli­vat kier­ty­neet au­rin­gon kier­to­suun­nan mu­kaan. Jos­kus saat­toi näh­dä pie­niä eläi­miä, jot­ka pe­läs­tyi­vät luon­nos­sa kul­ke­vaa ret­ke­läis­tä ja pu­jah­ti­vat pii­loon ki­ven ko­loon. Ka­rus­sa luon­nos­sa riit­ti ih­me­tel­tä­vää. Kuin­ka sam­ma­leet ja jä­kä­lät kas­voi­vat elin­voi­mai­se­na alus­ta­naan pelk­kää ki­veä.

Usein ei tule huo­man­neek­si kaik­kea sitä luon­non ih­meel­li­syyt­tä, joka ym­pä­ril­läm­me avau­tuu. Jos­kus taas ei voi ol­la huo­maa­mat­ta luon­non voi­maa ja jyl­hyyt­tä. Esi­mer­kik­si kova uk­kos­myrs­ky ei jää meil­tä huo­maa­mat­ta. Sil­loin saat­taa tun­tea it­sen­sä pie­nek­si ja voi­mat­to­mak­si. Ai­na­kin jos myrs­ky yl­lät­tää siel­lä kor­ke­an tun­tu­rin rin­teil­lä. Kai­kel­la on kui­ten­kin paik­kan­sa ja teh­tä­vän­sä ym­pä­röi­väs­sä luon­nos­sa. Mi­kään ei ole ole­mas­sa tur­haan.

Ret­kil­lä voi tul­la sel­lai­nen tun­ne, et­tä tätä kaik­kea ei ole luo­tu sat­tu­mal­ta, vaan sen on lait­ta­nut jär­jes­tyk­seen kor­ke­am­pi voi­ma. Ju­ma­la on luo­nut luon­non ym­pä­ril­läm­me mei­dän käyt­tööm­me. Ja Ju­ma­la an­toi sa­mal­le meil­le teh­tä­vän pi­tää sii­tä huol­ta.

Ru­kous:

Ju­ma­la, an­na meil­le voi­maa ja roh­keut­ta tur­vau­tua ja luot­taa yk­sin Si­nuun. Kii­tos, et­tä olet luo­nut kau­niin luon­non, jos­ta voim­me naut­tia ret­kil­lä ja lei­reil­lä. An­na meil­le vii­saut­ta, jot­ta osai­sim­me käyt­tää si­nun luo­maa­si maa­il­maa oi­ke­al­la ta­val­la. Siu­naa mei­tä kaik­kia. Aa­men.

Mart­ti Kaup­pi­nen

Ku­run kap­pe­li­seu­ra­kun­ta