Hartauskirjoitus: Erämaassa
Kirkonkellot
Kun pakkaa rinkkaan kaiken mitä viikon aikana tarvitsee ja lähtee Lapin erämaahan huomaa mikä on todella tärkeää. Mitä me todella elämässämme tarvitsemme.
Kun käytössä ei ole suihkua, sänkyä puhtaine lakanoineen, mikroaaltouunia ja älypuhelinta, tulee elämästä paljon yksinkertaisempaa ja ainakin omasta mielestäni helpompaa. Päivittäiset askareet vievät enemmän aikaa kuin normaalisti, mutta aikaahan erämaassa on. Yksinkertaiset arjen askareet yhdistettynä pienen ryhmän yhteisöllisyyteen saa aikaan myös sen, että on helpompi nähdä Jumalan toimivan ja vaikuttavan ympärillämme. Psalmi 8 kertoo kuinka koko luonto ja luomakunta todistavat Jumalan teoista ja ylistävät hänen kunniaansa.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi, asetit kaiken hänen valtaansa: lampaat ja härät, kaiken karjan, metsän villit eläimet, taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat. Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
Luonnolla ja vaeltamisella on myös meille paljon muuta annettavaa. Itäkairan prinsessa, Sirkka Ikonen, on sanonut: ”Kun kulkiessa on mukana jokin raskas asia ja rinkka, joutuu luopumaan toisesta. Rinkasta ei halua luopua, koska siitä on erämaassa riippuvainen.” Ja vielä: ”Kun kulkee tarpeeksi pitkään, ei tarvitse ajatella mitään. On kuin kuusi tai koivu tai varpu tuulessa. Tulee hyvä olo.”
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. (Matt. 6:34).
Siunattua alkavaa syksyä.
Martti Kauppinen
nuorisotyönohjaaja