Tänä vuon­na vie­täm­me en­sim­mäi­sen eku­mee­ni­sen kir­kol­lis­ko­kouk­sen Ni­ke­an kir­kol­lis­ko­kouk­sen 1700-vuo­tis­juh­la­vuot­ta. Ni­ke­an kir­kol­lis­ko­kouk­sen mer­ki­tys on suu­ri, pait­si kris­til­li­sel­le kir­kol­le, myös län­si­mai­sel­le edus­tuk­sel­li­sel­le de­mok­ra­ti­al­le.

Eku­mee­nis­ten kir­kol­lis­ko­kous­ten ar­vo­val­ta pe­rus­tui aja­tuk­seen, et­tä kun kris­ti­kun­nan piis­pat ovat laa­jas­ti kool­la yh­des­sä pai­kas­sa, on Pyhä Hen­ki eri­tyi­sen voi­mak­kaas­ti läs­nä. Ja ta­kaa pää­tös­ten laa­dun. Täl­le ajat­te­lul­le poh­jau­tuu myös par­la­men­taa­ri­nen de­mok­ra­tia. Ylei­sel­lä ja yh­tä­läi­sel­lä ää­ni­oi­keu­del­la va­li­tus­sa edus­kun­nas­sa ja muis­sa pää­tök­sen­te­ko­e­li­mis­sä voi­daan aja­tel­la suu­ri vii­saus, kun laa­jas­ti eri­lai­sia nä­kö­kun­to­ja on mu­ka­na asi­oi­den kä­sit­te­lys­sä. Täl­lä ta­voin tu­lee pa­rem­pia pää­tök­siä. An­tii­kin Atee­nan de­mok­ra­ti­as­sa va­lin­nat teh­tiin ar­po­mal­la, ää­nes­tä­mäl­lä vai­kut­ta­mi­sen juu­ret ovat juu­ri en­sim­mäis­ten kir­kol­lis­ko­kouk­sien luo­mas­sa mal­lis­sa.

En­sim­mäis­ten eku­mee­nis­ten kir­kol­lis­ko­kous­ten syn­ty­a­jat­te­lus­sa ei läh­det­ty sii­tä, et­tä Pyhä Hen­ki ta­kaa sen, et­tä kaik­ki pää­tök­set ovat hy­viä. Pi­kem­min­kin aja­tel­tiin, et­tä Py­hän Hen­gen voi­ma­kas läs­nä­o­lo es­tää kai­kis­ta huo­noim­pien pää­tös­ten syn­nyn. Ny­ky­ään pu­hut­tai­siin par­vi­ä­lys­tä. Sekä van­hois­sa kir­kol­lis­ko­kouk­sis­sa et­tä edus­tuk­sel­li­ses­sa de­mok­ra­ti­as­sa jou­kon yh­tei­nen äly on val­jas­tet­tu hyö­ty­käyt­töön as­tet­ta or­ga­ni­soi­dum­min kuin muis­sa ta­vois­sa käyt­tää par­vi­ä­lyä, lä­hin­nä sa­man­mie­lis­ten kes­ken.

Kir­kol­li­seen pää­tök­sen­te­koon kuu­lu­vat mää­rä­vä­hem­mis­tö­sää­dök­set. Vii­mek­si näi­hin kaa­tui ää­nes­tyk­ses­sä piis­pan­ko­kouk­sen eh­do­tus kah­des­ta rin­nak­kai­ses­ta avi­o­liit­to­kä­si­tyk­ses­tä Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa. Mää­rä­vä­hem­mis­tö­sää­dös­ten tar­koi­tuk­se­na on es­tää yk­sin­ker­tais­ta ja ereh­ty­väis­tä ih­mis­jär­keä pi­tä­mäs­tä sa­tun­nais­ta ja ti­la­päis­tä enem­mis­töä Py­hän Hen­gen kan­ta­na. Ja ni­me­no­maan es­tää huo­no­jen pää­tös­ten syn­ty. Sik­si kir­kol­li­nen pää­tök­sen­te­ko on mo­nes­ti ai­ka hi­das­ta.

Suo­men edus­tuk­sel­li­ses­ta de­mok­ra­ti­as­ta mää­rä­vä­hem­mis­tö­sää­dök­set pit­käl­ti pois­tet­tiin 1990-lu­vul­la, vaik­ka ne edel­leen ovat osa pe­rus­tus­lain sää­tä­mis­jär­jes­tys­tä. Al­ku­pe­räi­ses­sä K.J. Ståhl­ber­gin laa­ti­mas­sa pe­rus­tus­lais­sa mää­rä­vä­hem­mis­tö­sää­dök­siä oli pal­jon enem­män. Pre­si­dent­ti Ståhl­ber­gin aja­tus oli sama kuin var­hai­sis­sa kir­kol­lis­ko­kouk­sis­sa: es­tää en­nen muu­ta huo­no­jen pää­tös­ten syn­ty.

Huo­no­jen pää­tös­ten eh­käi­se­mi­sel­le on poh­jim­mil­taan tar­koi­tus luo­da pää­tök­sen­te­ko­ko­ko­nai­suu­des­ta en­tis­tä pa­rem­pi. Tä­hän luo­tiin mal­li Ni­ke­an kir­kol­lis­ko­kouk­ses­sa. Ja se on il­man muu­ta juh­la­vuo­ten­sa an­sain­nut. Sitä kaut­ta Ni­ke­an kir­kol­lis­ko­kous kut­suu mei­tä­kin yk­sis­sä­tuu­min edis­tä­mään yh­teis­tä hy­vää.

Vil­le Vauh­ko­nen

pas­to­ri