Eutanasia

”Mi­nua ei tar­vi­ta tääl­lä.” Näin lau­sui tun­ne­tun kir­jai­li­jan ai­kui­si­käi­nen poi­ka oman elä­män­sä syk­sys­sä. Nuo­ren mie­hen elä­män­tah­to oli hii­pu­nut. Ar­ki tun­tui ole­van tois­tu­vaa har­maut­ta, sel­lais­ta, mitä ei ha­lun­nut koh­da­ta, mitä piti väis­tää.

Eutanasia

”Mi­nua ei tar­vi­ta tääl­lä.” Näin lau­sui tun­ne­tun kir­jai­li­jan ai­kui­si­käi­nen poi­ka oman elä­män­sä syk­sys­sä. Nuo­ren mie­hen elä­män­tah­to oli hii­pu­nut. Ar­ki tun­tui ole­van tois­tu­vaa har­maut­ta, sel­lais­ta, mitä ei ha­lun­nut koh­da­ta, mitä piti väis­tää.

Onnel­li­suu­den salaisuus

Suo­mi ja muut Poh­jois­maat keik­ku­vat laa­jo­jen on­nel­li­suus­mit­taus­ten kär­jes­sä vuo­des­ta toi­seen. On­nel­li­suus on sub­jek­tii­vi­nen ko­ke­mus, mut­ta se ker­too suu­res­sa mit­ta­kaa­vas­sa, min­kä­lai­se­na jon­kun maan kan­sa­lai­set ko­ke­vat elä­män­laa­tun­sa eri­lai­sil­la mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na.

Onnel­li­suu­den salaisuus

Suo­mi ja muut Poh­jois­maat keik­ku­vat laa­jo­jen on­nel­li­suus­mit­taus­ten kär­jes­sä vuo­des­ta toi­seen. On­nel­li­suus on sub­jek­tii­vi­nen ko­ke­mus, mut­ta se ker­too suu­res­sa mit­ta­kaa­vas­sa, min­kä­lai­se­na jon­kun maan kan­sa­lai­set ko­ke­vat elä­män­laa­tun­sa eri­lai­sil­la mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na.

Jaakobin paini

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on lu­kui­sia klas­sik­ko­ker­to­muk­sia, jot­ka py­sy­vät eh­ty­mät­tö­män poh­din­nan koh­tei­na. Nii­den mer­ki­tys ei avau­du en­si lu­ke­mal­la, vaan nii­tä on tar­koi­tus kul­jet­taa mu­ka­naan läpi vuo­si­kym­men­ten. Ei rii­tä, et­tä Raa­ma­tun ker­to­mus se­li­te­tään ul­ko­a­päin asi­an­tun­ti­jan tie­to­tai­dol­la. Sen op­pii ym­mär­tä­mään pa­rem­min elä­mäl­lä ih­mi­sen elä­män­mat­ka.

Jaakobin paini

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on lu­kui­sia klas­sik­ko­ker­to­muk­sia, jot­ka py­sy­vät eh­ty­mät­tö­män poh­din­nan koh­tei­na. Nii­den mer­ki­tys ei avau­du en­si lu­ke­mal­la, vaan nii­tä on tar­koi­tus kul­jet­taa mu­ka­naan läpi vuo­si­kym­men­ten. Ei rii­tä, et­tä Raa­ma­tun ker­to­mus se­li­te­tään ul­ko­a­päin asi­an­tun­ti­jan tie­to­tai­dol­la. Sen op­pii ym­mär­tä­mään pa­rem­min elä­mäl­lä ih­mi­sen elä­män­mat­ka.

Jeesus kantaa valoon

Kä­vin lap­se­na py­hä­kou­lus­sa yh­des­sä pi­han mui­den las­ten kans­sa. Py­hä­kou­luun mi­nua ve­ti­vät mag­nee­tin lail­la pie­net py­hä­kou­lus­sa ja­et­ta­vat ku­vat. Muis­tan eri­tyi­sen hy­vin tun­nel­mal­li­sen ku­van, jos­sa Jee­sus ko­put­ti oveen pääs­täk­seen jon­kun ko­tiin si­säl­le, ja ku­van, jos­sa Jee­sus kan­taa har­teil­laan pie­nen pien­tä ka­rit­saa.

Jeesus kantaa valoon

Kä­vin lap­se­na py­hä­kou­lus­sa yh­des­sä pi­han mui­den las­ten kans­sa. Py­hä­kou­luun mi­nua ve­ti­vät mag­nee­tin lail­la pie­net py­hä­kou­lus­sa ja­et­ta­vat ku­vat. Muis­tan eri­tyi­sen hy­vin tun­nel­mal­li­sen ku­van, jos­sa Jee­sus ko­put­ti oveen pääs­täk­seen jon­kun ko­tiin si­säl­le, ja ku­van, jos­sa Jee­sus kan­taa har­teil­laan pie­nen pien­tä ka­rit­saa.

Kis­san­kel­lo­jen aikaa

Lap­se­na ra­kas­tin sa­tua, jos­sa hii­ret hank­ki­vat kel­loa kis­sal­le kau­laan, jot­ta ää­ni va­rot­tai­si nii­tä kis­san tu­los­ta. Hyvä suun­ni­tel­ma, ku­kaan vain ei us­kal­ta­nut kii­ve­tä kiin­nit­tä­mään sitä pai­kal­leen. Lo­pul­ta tont­tu vei kel­lon niit­ty­ku­kal­le, ja niin syn­tyi kis­san­kel­lo. Näh­des­sä­ni ku­kan ku­vit­te­len mie­les­sä­ni, mil­lai­nen sen ää­ni oli­si. Hilk­ka-He­li­nä Lap­pa­lai­sen ru­nos­sa poh­di­taan sa­maa, sii­nä ta­voi­te­taan täy­del­li­sen ke­sä­päi­vän tun­tu.

Kis­san­kel­lo­jen aikaa

Lap­se­na ra­kas­tin sa­tua, jos­sa hii­ret hank­ki­vat kel­loa kis­sal­le kau­laan, jot­ta ää­ni va­rot­tai­si nii­tä kis­san tu­los­ta. Hyvä suun­ni­tel­ma, ku­kaan vain ei us­kal­ta­nut kii­ve­tä kiin­nit­tä­mään sitä pai­kal­leen. Lo­pul­ta tont­tu vei kel­lon niit­ty­ku­kal­le, ja niin syn­tyi kis­san­kel­lo. Näh­des­sä­ni ku­kan ku­vit­te­len mie­les­sä­ni, mil­lai­nen sen ää­ni oli­si. Hilk­ka-He­li­nä Lap­pa­lai­sen ru­nos­sa poh­di­taan sa­maa, sii­nä ta­voi­te­taan täy­del­li­sen ke­sä­päi­vän tun­tu.