En­sim­mäi­nen ad­vent­ti ava­si jäl­leen uu­den kirk­ko­vuo­den. Se kut­suu mei­tä nos­ta­maan kat­seem­me koh­ti saa­pu­vaa jou­lun va­loa, toi­von ja rak­kau­den läh­det­tä, pian syn­ty­vää Va­pah­ta­jaa.

Vii­me sun­nun­tain evan­ke­liu­mi ker­toi Jee­suk­ses­ta, joka rat­sas­taa Je­ru­sa­le­miin aa­sil­la – nöy­rä­nä, mut­ta sa­mal­la ku­nin­kaa­na, joka tuo rau­han.

Tuo sa­no­ma ei ole vain val­mis­tau­tu­mis­ta jou­luun ul­kois­ten asi­oi­den kaut­ta. Se on en­nen kaik­kea sy­dä­men val­mis­tu­mis­ta koh­taa­maan Kris­tus, joka tu­lee kes­kel­lem­me yhä uu­del­leen. Jee­sus ei saa­vu mah­ta­va­na so­ti­laal­li­se­na val­ti­aa­na, vaan hil­jai­se­na ku­nin­kaa­na, joka voit­taa rak­kau­del­la.

Ad­ven­tin ai­ka on pait­si Kris­tuk­sen syn­ty­män odo­tuk­sen ai­kaa, myös ai­ka, jona kään­näm­me kat­set­tam­me koh­ti pää­si­äis­tä. Ja näin muis­tam­me Jee­suk­sen elä­män ja hä­nen tuo­man­sa pe­las­tuk­sen ja toi­von.

Kris­til­li­nen toi­vo ei ole hal­paa op­ti­mis­mia. Se on luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan, joka tu­lee ih­mi­sen luo sil­loin­kin, kun tie on ki­vi­nen ja elä­mä tun­tuu ras­kaal­ta. Jee­sus it­se, syn­tyi ja eli ih­mi­se­nä, sik­si hän ym­mär­tää mei­dän elä­määm­me, ja tu­lee sen iloi­hin ja su­rui­hin. Näin hän kut­suu mei­tä luot­ta­maan, et­tä Ju­ma­lan rak­kaus kan­taa.

Jou­lun odo­tus on pi­pa­rin tuok­sua, iloa, koh­taa­mis­ta, kau­nii­ta lau­lu­ja ja aja­tuk­sia. Ad­vent­ti, lu­kuun ot­ta­mat­ta en­sim­mäis­tä ad­vent­ti­sun­nun­tai­ta on kui­ten­kin myös paas­ton ai­kaa. Mei­tä kut­su­taan las­ke­maan omat kruu­num­me ja an­ta­maan sy­dä­mem­me ti­laa ja ai­kaa ku­nin­kaal­le, joka rat­sas­taa nöy­rä­nä aa­sil­la, hä­nel­le, joka ei hal­lit­se pa­kol­la, vaan pal­ve­le­mal­la.

Toi­vos­sa saam­me yh­tyä tu­tun vir­ren sa­no­maan: iha­nan on sie­lu­jen toi­vi­o­tie. Maa­il­man kaut­ta kul­jem­me lau­lain, tai­vas­ta koh­ti mat­ka vie.

Va­pah­ta­ja, jota saam­me lä­hes­tyä, an­ta­koot sy­dä­miim­me rau­han ja rak­kau­den. Tule, Her­ra Jee­sus, mei­dän luok­sem­me, ko­tei­him­me ja sy­dä­miim­me. Sy­ty­tä meis­sä toi­von liek­ki, vah­vis­ta rak­kaut­ta ja an­na jou­lun odo­tuk­sen ilo. Aa­men.

Mari Pääk­kö­nen

seu­ra­kun­ta­pas­to­ri