Tääl­lä jär­vien kes­kel­lä, kau­neim­man ke­sän ai­kaan, on olo huo­le­ton ja mie­li le­pää. Mi­hin vain kat­soo, nä­kyy kuk­ki­vat kun­naat ja var­joi­sat ve­det. Pi­meys ja kyl­myys ovat kau­ka­na, ja elo tun­tuu ke­vy­el­tä. Lin­nut ja muu met­sän­vä­ki naut­ti­vat ke­säs­tä yh­tä lail­la, omal­la ta­val­laan. Au­tuu­del­la voi­daan tar­koit­taa ylen­palt­tis­ta on­nea ja pe­las­tuk­sen ti­laa. Eh­kä ru­noi­li­ja oli näh­nyt jär­ven pin­nas­sa hei­jas­tuk­sen sii­tä. Suo­ma­lai­set naut­ti­vat ke­sän kau­neu­des­ta ja sen tar­jo­a­mas­ta rau­has­ta. Kuka mök­ki­lai­tu­ril­la, kuka oman ko­din pi­ha­maal­la. Kesä ol­koon meil­le kai­kil­le le­von ja vir­kis­ty­mi­sen ai­kaa.