”Minua ei tarvita täällä.” Näin lausui tunnetun kirjailijan aikuisikäinen poika oman elämänsä syksyssä. Nuoren miehen elämäntahto oli hiipunut. Arki tuntui olevan toistuvaa harmautta, sellaista, mitä ei halunnut kohdata, mitä piti väistää.
Eutanasia, kuolinapu, on toistuva keskustelunaihe. Saako ihminen itse päättää kuolemastaankin? Saako hän pyytää kuolemaansa toisten apua? Millainen elämä on arvokasta, millainen ei? Onko tämä yksilön itse ratkaistavissa, jos on, niin millä oikeutuksella hän voi tehdä päätöksen, joka koskettaa toisiakin, joka velvoittaa muitakin? Onko ihminen vastuussa henkikullastaan, vai saako hän tehdä elämällään mitä itse lystää?
Eutanasiakeskustelu nousee myös edellä mainitun pojan tapaisista kokemuksista. Ihminen haluaa kokea olemassaolonsa tarpeelliseksi. Tahto elää häviää, kun kukaan ei tarvitse, ja itsellä ei tunnu enää olevan mitään annettavaa elämälle. Mutta, voiko ihminen tässäkään tapauksessa itse määrittää elämänsä tarpeellisuutta, ja samalla laajemmin ehtoja sille, millainen elämä on arvokasta, elämisen arvoista? Moni voi päätyä tämän ihmistä suuremman kysymyksen äärelle silloin, kun henkiset ja fyysiset voimavarat vähenevät. Toisaalta on heitäkin, joita joka päivä lahjaksi saadut voimat kantavat, vaikka eivät siitä kerrokaan.
Toivon, että voisin hyvästellä minulle merkittävät ihmiset edes heikkojen ajatusten tasolla.
Olen sitä mieltä, että kuolinapukysymys olisi jo ratkaistu, jos se yleensäkin olisi ratkaistavissa. Ihmiskunnan elämänkäytännöt eivät olisi voimassa, jos ne eivät olisi voimassa olemisen arvoisia. Tätä asiaa ei ratkaista ”mustatuntuu” tai ennakkoon ”kyllä minä ainakin” -periaatteella. Arvostanko itseäni, unohdanko läheiseni, kun vaadin kuolinapua itselleni? Vai onko niin, että olen heille rasite? Läheiset tahtovat itse asiassa jo päästä minusta, vaikka eivät sitä suoraan esittäisikään? Tämäkin asia nousee esiin, jos eutanasia laillistetaan.
Eettisten ongelmien edessä on hyvä pysähtyä pitkään ja monipuoliseen pohtimiseen. On myös tehtävä ero ymmärrettävyyden ja hyväksyttävyyden välille. Moni asia on ymmärrettävää, mutta onko se laajassa merkityksessä hyväksyttävää?
En tiedä, millainen omien voimien väheneminen ja millaiset kuolemisen vaiheet minua odottavat. Toivon ja rukoilen, että jotenkin säilyttäisin käsityksen elämän arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä. Toivon kuolemastani, että se olisi minulle arvokas kokemus, vaikka kokemukseni taso olisikin silloin toista kuin täysissä voimissa ollessani. Toivon, että voisin hyvästellä minulle merkittävät ihmiset edes heikkojen ajatusten tasolla ja kiittää heistä pyhää Jumalaa, joka on minulle elämän antanut. Hän on kutsunut minut olemattomuudesta olemiseen. Tänään liityn sanan lupaukseen siitä, että minun aikani on Sinun kädessäsi. ”Sinun käsiisi Herra, minä uskon henkeni.” Niin Jeesuskin sanoi.
Suomi ja muut Pohjoismaat keikkuvat laajojen onnellisuusmittausten kärjessä vuodesta toiseen. Onnellisuus on subjektiivinen kokemus, mutta se kertoo suuressa mittakaavassa, minkälaisena jonkun maan kansalaiset kokevat elämänlaatunsa erilaisilla mittareilla mitattuna.
Suomi ja muut Pohjoismaat keikkuvat laajojen onnellisuusmittausten kärjessä vuodesta toiseen. Onnellisuus on subjektiivinen kokemus, mutta se kertoo suuressa mittakaavassa, minkälaisena jonkun maan kansalaiset kokevat elämänlaatunsa erilaisilla mittareilla mitattuna.
Vanhassa testamentissa on lukuisia klassikkokertomuksia, jotka pysyvät ehtymättömän pohdinnan kohteina. Niiden merkitys ei avaudu ensi lukemalla, vaan niitä on tarkoitus kuljettaa mukanaan läpi vuosikymmenten. Ei riitä, että Raamatun kertomus selitetään ulkoapäin asiantuntijan tietotaidolla. Sen oppii ymmärtämään paremmin elämällä ihmisen elämänmatka.
Vanhassa testamentissa on lukuisia klassikkokertomuksia, jotka pysyvät ehtymättömän pohdinnan kohteina. Niiden merkitys ei avaudu ensi lukemalla, vaan niitä on tarkoitus kuljettaa mukanaan läpi vuosikymmenten. Ei riitä, että Raamatun kertomus selitetään ulkoapäin asiantuntijan tietotaidolla. Sen oppii ymmärtämään paremmin elämällä ihmisen elämänmatka.
Kävin lapsena pyhäkoulussa yhdessä pihan muiden lasten kanssa. Pyhäkouluun minua vetivät magneetin lailla pienet pyhäkoulussa jaettavat kuvat. Muistan erityisen hyvin tunnelmallisen kuvan, jossa Jeesus koputti oveen päästäkseen jonkun kotiin sisälle, ja kuvan, jossa Jeesus kantaa harteillaan pienen pientä karitsaa.
Kävin lapsena pyhäkoulussa yhdessä pihan muiden lasten kanssa. Pyhäkouluun minua vetivät magneetin lailla pienet pyhäkoulussa jaettavat kuvat. Muistan erityisen hyvin tunnelmallisen kuvan, jossa Jeesus koputti oveen päästäkseen jonkun kotiin sisälle, ja kuvan, jossa Jeesus kantaa harteillaan pienen pientä karitsaa.
Lapsena rakastin satua, jossa hiiret hankkivat kelloa kissalle kaulaan, jotta ääni varottaisi niitä kissan tulosta. Hyvä suunnitelma, kukaan vain ei uskaltanut kiivetä kiinnittämään sitä paikalleen. Lopulta tonttu vei kellon niittykukalle, ja niin syntyi kissankello. Nähdessäni kukan kuvittelen mielessäni, millainen sen ääni olisi. Hilkka-Helinä Lappalaisen runossa pohditaan samaa, siinä tavoitetaan täydellisen kesäpäivän tuntu.
Lapsena rakastin satua, jossa hiiret hankkivat kelloa kissalle kaulaan, jotta ääni varottaisi niitä kissan tulosta. Hyvä suunnitelma, kukaan vain ei uskaltanut kiivetä kiinnittämään sitä paikalleen. Lopulta tonttu vei kellon niittykukalle, ja niin syntyi kissankello. Nähdessäni kukan kuvittelen mielessäni, millainen sen ääni olisi. Hilkka-Helinä Lappalaisen runossa pohditaan samaa, siinä tavoitetaan täydellisen kesäpäivän tuntu.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Arto Petäjä kuvasi Pouruntien varrella kauniin kukan, joka googletettuna vaikuttaa olevan kielikämmekkä.
Arto Petäjä
Valtuusto kokokouksessa on käsiteltävänä vain kaksi asiaa. Kuva maaliskuulta 2023.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste